Oi, opintotuki

Viikonlopun kunniaksi voitaisiinkin sitten tarkastella asiaa, joka koskettaa juuri opiskelijoita hieman henkilökohtaisemmalla tasolla: opintotuki. Yrittämättä analysoida koko opintotukijärjestelmää keskitytään vain yhteen sen osa-alueeseen, joka tänään olkoon opiskelijoiden tulovalvonta.

Useimmat opiskelijat tuntenevat tulovalvonnan säännöt hyvinkin yksityiskohtaisesti. Yksinkertaisuudessaan vastaanotettujen opintotukikuukausien lukumäärä määrittää opiskelijan vapaan tulon vuodessa. Omana opiskeluaikanani 9 tukikuukautta, joka kattaa lukuvuoden, merkitsi 9 090 euron vapaata tuloa. Vapaa tulo on siis sitä tuloa, jonka opiskelija voi opintotuen lisäksi ansaita vuoden aikana. Verottaja toimittaa tiedot näistä tuloista Kelalle. Sen jälkeen, kun omat opiskeluni ovat päättyneet, on valtio nostanut tätä tulorajaa ja nykyisellään 9 tukikuukautta oikeuttaa 11 850 euron vapaaseen tuloon.

Mietitäänpäs asiaa nyt yleisellä tasolla. Valtio maksaa opintorahan ja asumislisän muodossa opiskelijalle maksimissaan vajaan 500 euroa kuukaudessa. Jos nostat 9 tukikuukautta, vuodessa valtiolta saa siis tukea opiskeluun maksimissaan noin 4500 euroa. Tämän lisäksi opiskelija voi tienata 11 850 euroa työskentelemällä lukuvuoden aikana tai kuten useimmat tekevät; kesätöillä. Esimerkiksi allekirjoittaneen kuukausipalkka paperiteollisuuden päivätyössä oli noin 1800 euroa. Olin töissä kolme ja puoli kuukautta, joten tuloni tuolta kesältä olivat noin 6300 euroa bruttona. Tästä verot pois ja nettona käteen jäi noin 5500 euroa. Vuorotöissä pääsisi tienaamaan toki enemmän, mutta opiskelijahan ei juuri koskaan itse pääse töitään valitsemaan, vaan työt valitsevat hänet. Jos onni suo. Näillä vuosituloilla pääsee vielä Suomessa köyhyysrajan alapuolelle. Vuoden maksimituloilla, noin 16 300 euroa, tuo köyhyysraja ylitetään muutamalla sadalla eurolla.

Järjestelmän vääristyneisyyteen vaikuttanee myös se, etteivät opiskelijan tulot ole säännöllisiä kuukausituloja, tuota 500 euron opintotukea lukuunottamatta, vaan suurin osa vuoden tuloista kertyy niiltä muutamilta kesäkuukausilta. Näilla tuloilla tulisi sitten rahoittaa elämisensä seuraavaan kesään asti.

Tulovalvonnan perimmäisenä ajatuksena kaiketi on varmistaa, että valtio tukee vain niitä, joilla ei ole riittävää varallisuutta rahoittaa omia opintojaan. Mutta nykyinen järjestelmä perustuu kylläkin enemmän kepin kuin porkkanan käyttöön. Liiasta työnteosta, mitä se nyt sitten ikinä tarkoittaneekaan, rankaistaan maksattamalla opintotukia takaisin. Ymmärrän, että tukia pitää maksaa takaisin, jos opinnot eivät edisty. Jos opinnot kuitenkin edistyvät ja opiskelija siinä sivussa vielä jaksaa ansaita rahaa, vaikkapa nyt sitten sitä varten, että edes kerran vuodessa pääsisi viikon etelän-lomalle, valtio katsoo hänellä olevan liikaa tuloja.

Olisiko kesäaika syytä poistaa kokonaan tulovalvonnan piiristä? Jos opiskelija ei tuolta ajalta nosta opintotukea, kuuluvatko hänen tekemisensä valtiolle? Pitäisikö rajoitukset vapaassa tulossa poistaa kokonaan? Ehkä ei kuitenkaan, mutta ovathan nykyiset rajoitukset lähes naurettavia. Vanha käsitys siitä, että opiskelun pitäisi olla kärsimystä ja kitkutusta tuntuu edelleen säätelevän opintotukijärjestelmän kehitystä eduskunnassa. Presidentin megalomaanista palkkaa ja edustustilin korotusta perustellaan nousseilla elinkustannuksilla. Millä lie sitten perustelevat kansanedustajien palkankorotuksia? Ja sitten opiskelijan kuukautisen opintorahan osuutta nostetaan noin 40 eurolla. Onko tässä jonkun muunkin mielestä jotain vikaa?

Byrokraattisena järjestelmänä Kela pitänee satuna käsitystä "reilusta pelistä". Vai pitäisikö tässäkin tapauksessa kuitenkin osoittaa tämä syytös valtiolle? Allekirjoittanut valmistui neljässä ja puolessa vuodessa diplomi-insinööriksi. Keskimääräinen valmistumisaika lienee jossakin viiden ja kuuden vuoden välillä. Viimeisenä vuotenani, vuonna 2007, tein diplomityöni palkallisena ja sain vielä muutamaksi kuukaudeksi tutkimusassistentin työn. Omaa tyhmyyttäni en perunut opintotukeni maksua, joten nyt vuonna 2009 Kela muisti minua kirjeellä, jossa kehotettiin maksamaan koko vuoden 2007 opintotukeni takaisin, koska tulorajani ylittyivät. Tuoltakin vuodelta opintopisteeni olisivat kyllä riittäneet, korotin arvosanojani saadakseni rahoituksen väitöskirjatyötäni varten ja, kuten kuka tahansa kunnollinen kansalainen, maksoin palkastani veroa ja vielä veromätkyjäkin seuraavana vuonna. Kun olen maksanut nämä Kelan karhuamat opintotuet takaisin, opintoni ovat heidän kirjojensa mukaan kestäneet kolme ja puoli vuotta. Säästin siis valtion rahoja noin kahden ja puolen vuoden tukikuukausien verran. Kannattikohan tämä nyt sittenkään? Luottamus hyvä, valvonta paras.

Ainut asia, joka opintotukijärjestelmässä kannustaa valmistumaan, on opintotuen säälittävä taso verrattuna palkkatiliin. Seuraavan kerran, kun eduskunnassa mietitään korotuksia edustajien noin 5000 euron kuukausipalkkoihin, voisivat edustajat miettiä vaikkapa omia lapsiaan, jotka todennäköisesti ovat joskus samassa tilanteessa kuin niin moni nuori opiskelija tällä hetkellä maassamme. Vai aikovatko he elää isin ja äitin rahoilla?