Viimeisen kolme kuukautta vietin Trondheimissa, jossa isäntänäni toimi Norwegian University of Science and Technology. Heti alkuun suosittelen paikkaa ehdottomasti kaikille; yliopisto on suuri ja hyvin rahoitettu. Kollegat ovat ystävällisiä ja kaupunki on eloisa.
Aloitetaan kuitenkin opiskelija-asumisesta. Itse olen asunut viimeisen vajaan kolme vuotta omassa kaksiossani Lappeenrannassa, enkä koskaan ole soluasumista edes kokenut. Vaihtoaikani paikallisen LOAS:in, SiT:n, asiakkaana muutti tämän asian.
Moholtin opiskelijakylä oli ensikohtaamiselta hiemainen järkytys. Neljän hengen soluasunto oli vanha ja tasoltaan vaatimaton. Jokainen asukas hallitsi omaa kymmenen neliömetrin huonettaan, ja jakoi kylpyhuoneen ja keittiön kolmen kämppiksensä kanssa. Kylpyhuone ei betonilattioineen houkutellut.
Huoneisiin oli asennettu termostaatit. Näissä oli kolme eri asetusta. Normaalin huonelämpötilan, noin 22 astetta, termostaatti säilytti kolmen tunnin ajan, jonka jälkeen siirryttiin säästötilaan, ja huoneen lämpötila laski 17 asteeseen. Tämän asetuksen kesto taisi olla 15 tuntia. Kolmas asetus oli tarkoitettu pitkiin poissaoloihin. Huoneen lämpötila laski tuolloin 15 asteeseen. Termostaattien käyttöä perusteltiin energian säästämisellä. Maailman kansalaisena ja osaltani vastuullisena ympäristömme puhtaudesta ja energian säästämisestä, ymmärrän termostaattien käytön, mutta aamuherätykset 17 asteen huoneessa eivät olleet mieleeni. Eikä myöskään se, että maksoin sähköstä 45 euroa kuukaudessa, enkä tuolla rahalla saanut edes lämmintä huonetilaa.
Kämppiksethän luonnollisesti ovat sattumankauppaa. Itse jaoin asunnon kolmen miehen kanssa. Lappeenrannassahan tälläinen olisi täysin ennenkuulumatonta, joten en oikeastaan osannut odottaa, että kämppikseni olisivat miehiä. Olisin mieluummin jakanut kylpyhuoneeni kolmen naisen kanssa.
Ystävien luona vieraillessa muissa opiskelijakämpissä, huomasimme pian, että meille oli sattunut yksi niistä huonokuntoisimmista asunnoista. Hieman hampaita kiristelimme, kun huomasimme toisten nauttivan laatoitetusta, lattialämmitetystä kylpyhuoneesta, astianpesukoneesta ja paksummista seinistä.
Muutamia yleisiä asumiseen liittyviä korjaustarpeita paikalliselle opiskelija-asuntosäätiölle voisi esittää. Minkäänlaisia yhteisiä siivousvälineitä, lähinnä imuria, ei ole tarjolla, vaan kussakin asunnossa on rikkalapio ja harja, joilla siivous tulee hoitaa. Lappeenrannassahan jokaisesta talosta taitaa löytyä yhteiset siivousvälineet kaikkien käyttöön. Asumiseni aikana minulta paloi lamppu huoneestani. Sen vaihtaminen ei kuitenkaan osoittautunut niin yksinkertaiseksi kuin voisi kuvitella, sillä huoneissa oli niin erikoiset lamput, että niitä piti lähteä toiselta puolelta kaupunkia hakemaan. Marketeista ei kyseisiä lamppuja löytynyt. Liekö paikallaan miettiä tuota varaosien saatavuutta?
Vaan mihin tämä purnaus tähtää? Tämän kertaisen blogin punainen lanka ei suinkaan ole valitusvirsi, vaan kohteliaat kehut omalle opiskelija-asuntosäätiöllemme. Lappeenrannassa opiskelija-asuminen lienee hyvissä uomissa verrattuna omaan kokemukseeni Norjassa. Täällä saa esittää toiveita asumiskohteestaan, asunnot ovat lämpimiä (joskus käsittääkseni jopa kuumia), taso kohtalaisen hyvä ja kussakin talossa on tarjolla yhteiset siivousvälineet sekä sauna. Taloista löytyy pesutupa sekä kuivaushuone. Moholtin opiskelijakylässäkin toki pesutupa oli, tai useampikin, mutta kuten lähes kaikki muukin, oli tila täysin siivoton. Omat kokemukseni LOAS:in henkilökunnasta ovat aina olleet positiivisia. He ovat olleet auttavaisia ja palvelualttiita, niinkuin mielestäni kuuluukin. Opiskelijat ovat heidän asiakkaitaan. Samaa kohtelua en ikävä kyllä saanut Trondheimissa.
Summa summarum, opiskelija-asuminen Lappeenrannassa hoituu mallikkaasti ja henkilökunta saa ainakin minulta isot peukut!
Kaverinaamakirja
13 vuotta sitten
