Koska ystävämme kauppatieteilijät usein koulutuksessaan suosivat case-tyyppistä opetusta, päätin itsekin uhkarohkeasti lähestyä tämän päivän ongelmaa poikkitieteellisesti käyttäen kauppatieteissä hyväksi havaittuja toimintamalleja.
Case 1: LUT Kemialla oli kaksiosainen kurssi. Tuolla kurssilla käsiteltiin kahta enemmän tai vähemmän erillistä aihetta. Kurssi oli perinteisesti sijoittunut kevääseen periodeihin 3 ja 4. Kuten hyvin moni muukin kurssi yliopistossamme. Kurssilla luennot ja laskuharjoitukset järjestettiin kuten millä tahansa muulla kurssilla. Kurssista oli pruju, sekä luennoitsijoiden suosittelemia kurssikirjoja, kuten millä tahansa muullakin kurssilla. Vuonna 2009 opiskelija ei osallistunut tenttiin keväällä kurssin päätyttyä. Syksyn tullessa opiskelija meni vastuuopettajan puheille. Lyhyestä virsi kaunis; opiskelija oli aloittanut kesätyönsä jo ennen kurssin loppua eikä näin ollen voinut osallistua toisen osan opetukseen. Tästä syystä hän koki ansaitsevansa helpotusta tenttiin.
Ilman rautalankamalliakin varmaan ymmärtänette tilanteen luonteen. Opiskelijan oman valinnan negatiivisten seurausten vuoksi hän koki olevansa oikeutettu tentin helpotukseen. Eikö aikuisten maailmassa valintojensa seurausten kanssa myös ole elettävä?
Jotta asia saisi naurettavuudessaan vielä suuremmat raamit, ei vastuuopettaja laulanutkaan opiskelijaa suohon, vaan jopa harkitsi tämän vaatimusta! Siis mikä sosiaalikoti yliopisto muka on? Onko yliopistokoulutuksen tehtävä kannustaa edesvastuuttomaan käytökseen vai kenties kasvattaa tulevaisuuden osaajien luonnetta? Mitä itse olisit tässä tilanteessa tehnyt vastuuopettajan kengissä?
Case 2: LUT Kemialla oli tutkija. Tutkija teki työtään laboratoriossa. Tutkija käytti työssään kemikaalia. Kemikaali oli asiallisessa kemikaalipullossa varustettuna kaikilla asiallisilla merkinnöillä. Tutkijan kanssa samassa laboratoriossa työtä teki harjoittelija. Tutkija heräsi aamuisin kuudelta mennäkseen töihin ottamaan näytteensä. Sunnuntaina tutkija löysi laboratoriosta kemikaalipullonsa korkki auki. Pienen selvittelyn jälkeen tutkija kuuli, että harjoittelija oli kaatanut jätteensä tutkijan kemikaalipulloon.
Kuten case 1, tämäkään tarina ei lopu tähän. Kyseinen tutkijan työssään käyttämä kemikaali on lähestulkoon hengenvaarallinen ja jo pelkästään pullon käsittely vaatii äärimmäistä varovaisuutta. Käytännössä pienetkin määrät kemikaalia, ja nyt ei puhuta desilitroista vaan millilitroista tai jopa pienistä tipoista, iholle joutuessaan imeytyvät ihon läpi ja syövyttävät luun ja kudoksen sisältä päin. Kyseinen harjoittelija oli siis enemmän kuin Hannu Hanhi selvitessään toilailuistaan hengissä. Jotta asiasta ei olisi epäselvyyttä, tutkija oli laboratoriossa töitä tehneille harjoittelijoille kertonut työnsä luonteesta ja varoittanut kemikaalista.
Se sivuun, että tässähän on kyseessä "how stupid can you be?!"-tilanne, asettukaapa itse tutkijan kenkiin, kun olet viikon tehnyt töitä vain, jotta joku tunaroiva napanöyhtä voisi tehdä sen kaiken turhaksi. V*tuttaisiko? Miettisitkö hetken, kuinka täydellisen aivottomia ihmisiä näissäkin fiksuissa piireissä pyörii? Ei kai sitä, että otat toisen työntekijän kemikaalipullon ja käytät sitä jäteastiana, voi enää laittaa edes vahingon piikkiin?
Nämä ovat aikuisten oikeasti tositarinoita. Koetko sen häiritseväksi? Kysy siis itseltäsi: Onko meidän tarkoitus luotsata yhteiskunnan korkeakoulutuksen huipentumaa vai johtaa keskenkasvuisten älykääpiöiden lastentarhaa?
Kaverinaamakirja
13 vuotta sitten
